Mitä tarkoittaa viheralueiden hoitoluokka H1 ja H2?

Viheralueiden hoitoluokat H1 ja H2 ovat käytännönläheisiä nimityksiä, joita osa kiinteistöpalveluyrityksistä ja taloyhtiöistä käyttää kuvaamaan piha-alueiden hoidon intensiteettiä. Ne eivät ole virallisen suomalaisen luokitusjärjestelmän mukaisia merkintöjä, vaan yksinkertaistuksia, jotka pohjautuvat Viherympäristöliitto ry:n virallisiin luokituksiin: vanhaan ABC-järjestelmään (A1, A2, A3) ja uudempaan RAMS 2020 -kunnossapitoluokitukseen. H1 vastaa karkeasti intensiivistä edustushoitoa ja H2 tavanomaista käyttöviheralueiden hoitoa. Alla käymme läpi, mitä nämä luokat tarkoittavat taloyhtiön arjessa ja miten ne vaikuttavat pihanhoitoon ja kustannuksiin.

Mitä eroa on hoitoluokilla H1 ja H2 käytännössä?

Tärkein ero hoitoluokkien H1 ja H2 välillä on hoidon tiheys ja vaadittava yleisilme. H1-luokan alueella piha pidetään jatkuvasti edustuskelpoisessa kunnossa ja havaitut puutteet korjataan välittömästi. H2-luokan alueella tavoitellaan siistiä ja toimivaa yleisilmettä, mutta hoitotoimia tehdään tarpeen mukaan eikä päivittäin.

Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi nurmikon leikkuutiheydessä, istutusalueiden rikkakasvien torjunnassa ja reunakiveysten siisteydessä. H1-luokan koristenurmikko on aina terve, tasainen ja rikkakasviton. H2-luokan käyttönurmikossa saa olla kulutuksen jälkiä, mutta sen tulee pysyä elinvoimaisena ja hoidetun näköisenä. Toisin sanoen H1 vaatii enemmän työtunteja ja enemmän resursseja kuin H2.

Myös istutusalueiden hoitotaso eroaa selvästi. H1-alueella kukinnat ovat aina moitteettomia ja edustavia, kun taas H2-alueella yleisilme voi vaihdella jonkin verran hoitokäyntien välillä ilman, että se ylittää hyväksyttävän rajan. Molemmissa luokissa piha on selvästi hoidettu, mutta H1 edellyttää lähes virheetöntä lopputulosta jatkuvasti.

Mitkä piha-alueet kuuluvat hoitoluokkaan H1?

H1-hoitoluokkaan kuuluvat piha-alueet, joissa ulkonäkö ja edustettavuus ovat ensisijaisia tavoitteita. Tyypillisiä kohteita ovat yritysten pääkonttoreiden julkisivupihat, tärkeiden julkisten rakennusten edustuspihat sekä kiinteistöt, joissa piha on keskeinen osa ensivaikutelmaa. Virallisessa ABC-luokituksessa tätä vastaa A1-edustusviheralue, RAMS 2020 -luokituksessa R1-rakennettu arvoviheralue.

Taloyhtiöissä H1-tasoinen hoito on harvinaisempaa koko piha-alueelle, mutta se voi koskea tiettyjä piha-alueen osia. Esimerkiksi taloyhtiön pääsisäänkäynnin edustalla oleva istutusnurmi tai pihapiirin näkyvimmät kukkaistutukset voidaan luokitella korkeampaan hoitoluokkaan kuin takapihan käyttöalue. Sama piha voi siis sisältää useita eri hoitoluokkia käyttötarpeen ja sijainnin mukaan.

Käytännössä H1-tason pihanhoito tarkoittaa tiheämpiä hoitokäyntejä, tarkempaa viimeistelyä ja nopeampaa reagointia havaittuihin puutteisiin. Jos taloyhtiön hallitus haluaa, että piha näyttää aina vieraanvaraiselta ja edustavalta, H1-luokka on perusteltu ainakin keskeisimmille alueille.

Mitkä piha-alueet kuuluvat hoitoluokkaan H2?

H2-hoitoluokkaan kuuluvat piha-alueet, joilla painottuu toimivuus ja siisteys edustettavuuden sijaan. Tällaisia alueita ovat tyypillisesti taloyhtiöiden leikkipaikat, oleskelupuistot, pysäköintialueiden viheralueet ja pihapiirin yleiset käytävät. Virallisessa luokituksessa näitä vastaavat A2-käyttöviheralue ja RAMS 2020:n R2-toimintaviheralue sekä R3-käyttöviheralue.

H2-luokan alueella hoitotoimia tehdään, kun ulkonäköhaittoja alkaa selvästi esiintyä, ei ennakoivasti joka päivä. Nurmikko saa olla kulunutta vilkkaasti käytetyillä alueilla, ja istutukset voivat vaihdella kasvukauden mukaan. Tärkeintä on, että alue on turvallinen, toimiva ja antaa hoidetun yleiskuvan.

Monessa tamperelaisessa taloyhtiössä suurin osa piha-alueesta kuuluu H2-luokkaan, koska se vastaa parhaiten asuinpihan käyttötarpeita ja pitää hoitokulut kohtuullisina. Leikkialueet, matonpesupaikat ja koirapuistot ovat tyypillisiä H2-kohteita, joissa turvallisuus ja siisteys ovat tärkeämpiä kuin esteettinen täydellisyys.

Kuka määrittelee taloyhtiön piha-alueiden hoitoluokan?

Taloyhtiön piha-alueiden hoitoluokan määrittelee viheralueen omistaja, eli käytännössä taloyhtiö itse. Viherympäristöliitto ry:n päätöksentekijänoppaan mukaan omistaja päättää, mikä kunnossapitoluokka kullekin alueelle asetetaan, ja luokka voidaan myös jakaa pihan eri osille erikseen. Ylin päätäntävalta on yhtiökokouksella, mutta käytännössä hallitus päättää hoidon tasosta ja budjetista.

Hoitoluokka kirjataan tarjouspyyntöasiakirjoihin, kun taloyhtiö kilpailuttaa pihanhoitopalvelut. Tämä on tärkeä kohta, koska hoitoluokka määrittää suoraan sen, mitä palveluntarjoajalta odotetaan ja miten palvelun laatua arvioidaan. Jos hoitoluokkaa ei ole selkeästi määritelty sopimuksessa, syntyy helposti erimielisyyksiä siitä, mitä on sovittu.

Valintaan vaikuttavat pihan luonnonominaisuudet, käyttötarkoitus ja se, millaisen yleisilmeen taloyhtiö haluaa viestittää asukkailleen ja vierailijoilleen. Ammattitaitoinen viherpalveluyritys voi auttaa hallitusta arvioimaan, mikä hoitoluokka sopii kullekin piha-alueelle parhaiten, ja dokumentoimaan valinnat selkeästi sopimukseen.

Vaikuttaako hoitoluokka taloyhtiön hoitokuluihin?

Kyllä, hoitoluokka vaikuttaa suoraan taloyhtiön pihanhoitokuluihin. Mitä korkeampi hoitoluokka, sitä enemmän hoitokäyntejä ja työtunteja tarvitaan, ja sitä korkeammat ovat kustannukset. H1-luokan intensiivinen hoito on selvästi kalliimpaa kuin H2-luokan perushoito, koska se edellyttää tiheämpää käyntiä ja tarkempaa viimeistelyä.

Pihanhoitokulut jaetaan taloyhtiössä yhtiövastikkeen kautta, joten ne näkyvät suoraan osakkaiden hoitovastikkeessa. Kustannuksiin vaikuttavat eniten piha-alueen kokonaiskoko, kasvillisuuden määrä ja valittu hoitoluokka. Taloyhtiö voi hallita kuluja valitsemalla harkitusti, mitkä alueet hoidetaan korkeammalla tasolla ja mitkä perustaso riittää.

Pitkässä juoksussa säännöllinen ja suunnitelmallinen pihanhoito on kuitenkin edullisempaa kuin laiminlyöty piha, joka vaatii myöhemmin peruskunnostuksen. Hoitamaton piha rapistuu nopeammin, istutukset kärsivät ja korjauskustannukset kasvavat. Oikein mitoitettu hoitoluokka ja selkeä kunnossapitosopimus kiinteällä vuosihinnalla tekevät kuluista ennakoitavia ja hallittavia.

Milloin taloyhtiön kannattaa tarkistaa piha-alueidensa hoitoluokka?

Taloyhtiön kannattaa tarkistaa piha-alueidensa hoitoluokka aina ennen uuden hoitosopimuksen kilpailuttamista, piharemontin jälkeen tai kun piha-alueen käyttötarkoitus muuttuu. Hoitoluokka ei ole pysyvä, vaan se voi muuttua kiinteistön elinkaaren mukana. Esimerkiksi uuden istutusalueen valmistumisen jälkeen voidaan soveltaa intensiivisempää hoitoluokkaa, kunnes kasvillisuus on vakiintunut.

Hyvä hetki tarkistukselle on myös silloin, kun asukkailta tulee palautetta pihan kunnosta tai kun hallitus huomaa, että nykyinen hoitotaso ei vastaa odotuksia. Kiinteistöjen ulkoalueiden hoidon ammattikirjallisuudessa puhutaan hoitovelasta, eli tilanteesta, jossa alueen nykyinen ilme ei vastaa sopimuksessa määriteltyä hoitoluokkaa. Jos hoitovelkaa on kertynyt, syy voi olla joko liian matala hoitoluokka tai palveluntarjoajan suoritustaso.

Tarjousten vertailu kahden tai kolmen vuoden välein auttaa varmistamaan, että taloyhtiö saa parhaan mahdollisen hinta-laatusuhteen. Samalla kannattaa tarkistaa, että hoitosopimuksessa on kirjattu selkeästi kaikki tarvittavat hoitotoimenpiteet ja niiden tavoitetaso. Epäselvä sopimus johtaa lähes aina pettymyksiin puolin tai toisin.

Haluatko varmistaa, että taloyhtiönne piha-alueet hoidetaan juuri oikealla tasolla? Meillä Lännen Palveluyhtiöillä on vuosituhannen alusta asti kertynyt kokemus tamperelaisten piha-alueiden hoidosta, ja autamme hallitusta löytämään oikean hoitoluokan kullekin alueelle. Ota yhteyttä, yksi puhelu riittää.